Esikoulu

Varhaiskasvatus Soilikissa on perustaltaan lapsilähtöistä. Kasvatuskäytännöt pyritään rakentamaan siten, että ne vastaavat jokaisen lapsen yksilöllisiä tarpeita. Jotta kasvatusprosessin tavoitteet, sisällöt sekä menetelmät lähtisivät lapsesta itsestään, aikuisten täytyy käyttää paljon aikaa lasten havainnoimiseen ja kuuntelemiseen. Lapseen tutustuminen on edellytys lapsilähtöiselle kasvatukselle.

 

Lapsen oppiminen on jatkuva prosessi, joka ilmenee jokapäiväisessä toiminnassa - oppimista ei tapahdu ainoastaan erillisissä aikuisen suunnittelemissa opetustuokioissa. Lapsen omat kiinnostuksen kohteet, arkipäivän kokemukset ja niistä nousevat ongelmat ovat oppimisen lähtökohtia. Aikuisen tehtävänä on tukea lapsen omaehtoista oppimisprosessia - aikuinen antaa tukea ja ohjausta lapsen tarpeiden mukaisesti.

 

Jotta aikuinen voisi tukea lapsen oppimisprosessia parhaalla mahdollisella tavalla, aikuisen tulisi olla tietoinen lapsen oppimisprosessin eri vaiheista. Oppimisprosessia voisi kuvata syklinä, jossa kaikki lähtee liikkeelle erilaisista kokemuksista (tietoisuuden herääminen), joita lapsi lähtee jäsentämään (tutkiminen) sekä vertailemaan muiden kokemuksiin.

 

Vertailemalla lapsi tutkii omien käsitystensä toimivuutta käytännössä. Kun opitusta tulee toiminnallista (soveltaminen), oppimisen sykli toistuu, koska soveltaessaan uusia tietoja tai taitoja, lapselle herää taas uudenlainen tietoisuus asioista ja ilmiöistä: lapsi lähtee etsimään vastauksia jälleen uusiin kysymyksiin.

 

Lapsilähtöisyyteen (oivaltava oppiminen lapsen oman toiminnan ja itse tehtyjen havaintojen kautta, lapsen omien mielenkiinnonkohteiden merkityksellisyys oppimisessa) ja yksilöllisyyteen (lapseen tutustuminen, lapsen oman persoonallisuuden ymmärtäminen ja kunnioittaminen) liittyy keskeisesti myös yhteistoiminnallisuus. Lapsi oppii vuorovaikutuksessa aikuisen ja vertaisryhmän kanssa, opittuja asioita ja omia käsityksiä vertaillaan ryhmässä, jolloin syntyy uudenlaista tietoa ja samalla opitaan toimimaan ryhmässä. Vertaisryhmä - "minä ja muut" - luo perustan itsetunnon ja empatian kasvulle. Kavereiden kanssa leikkiminen on lapsen omaehtoisen oppimisen luontaisin toimintamuoto. Lapsen oppimisen perustan voidaan sanoa rakentuvan toiminnallisuuden, elämyksellisyyden sekä leikin ympärille.

 

Aikuisen tärkein tehtävä on tukea lasta oppimaan oppimisessa: aikuisen on tärkeä huomata milloin lapsi tarvitsee tukea ja milloin lapsi haluaa edetä itsekseen (aikuisen tulee vähentää tukea lapsen edistyessä). Eli aikuinen on aktiivisesti läsnä ja herkkä tilanteiden muuttumisille (kyky tiedostaa lapsen tarvitseman tuen määrä ja laatu). Aikuisen antaman avun sekä lapsen saaman oman vastuun tulee olla tasapainossa.

Ensisijainen tavoite on tukea kokonaisvaltaisesti lapsen oman minuuden kehittymistä sekä vahvistaa itsetuntoa. Lapsi, joka on varma itsestään ja luottaa omiin kykyihinsä, kykenee toimimaan sosiaalisissa tilanteissa joustavasti ja keskittymään toimintaan. Ryhmässä toimiminen edellyttää sosiaalisia taitoja, joita lapsi ryhmänsä jäsenenä koko ajan oppii lisää.

 

Kouluvalmiuden ja koko myöhemmän elämän kannalta sosiaalisten taitojen opettelu onkin esikoulun tärkeimpiä tavoitteita. Ryhmässä on opittava kommunikoimaan monella tavalla: kertomaan asiansa ja mielipiteensä, perustelemaan ne ja kuuntelemaan toisen mielipidettä sekä eläytymään toisen asemaan esim. ristiriitatilanteissa.

 

Esiopetuksessa ja koko varhaiskasvatuksessa tärkeintä on tukea lapsen tietoisuutta oman minuuden erityislaatuisuudesta (oma persoona, joka eroaa muista), toisten erityislaatuisuuden ymmärtämistä ja kunnioittamista (olemme erilaisia persoonia, haluamme tehdä asiat kenties erilailla), ryhmässä toimimaan oppimista (oma vuoro ja vuoron antaminen toiselle, toisen kuuntelemisen ja kertomisen vuorottelu, pitkäjänteisyys ja keskittymiskyky)

 

Eli tiivistettynä esiopetuksen ensisijainen tehtävä on lapsen itsetunnon ja empatian kehittymisen tukeminen. Esiopetusta ei irroiteta lapsen arkipäivästä erilliseksi "tuokioksi" vaan lapsen oppimista tuetaan kaikissa tilanteissa ja edetään lapsen omia kiinnostuksen kohteita hyödyntäen. Aikuisen tehtävä on tarjota mahdollisuuksia kokea uusia asioita ja tapahtumia sekä suunnitella oppimisympäristö lapsen tarpeita vastaavaksi (ympäristön tulee tukea lasten innostusta tutkia ja leikkiä).

 

6 -vuotiaiden lasten erillinen esiopetus (edellämainitut kasvatus- ja oppimistavoitteet koskevat kaikkia lapsia) on tärkeä, koska lapsilla on edessään viimeinen tarhavuosi ennen koulun aloittamista ja koska lapset ovat myös kehityspsykologisesti eriytymässä omaksi ryhmäksi (kehitysvaiheet ovat tietenkin yksilöllisiä). Toivomme voivamme yhdistää kodin ja tarhan asiantuntijuuden lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla - yhdessä suunnittelemalla, oppimista arvioimalla ja tavoitteita asettamalla tuemme lapsen oppimaan oppimista.