Soilikissa piirretään ja maalataan paljon, koska lapset rakastavat kuvien tekemistä. Kuvien tekeminen on lapselle luonnollinen tapa hahmottaa tärkeiksi kokemiaan asioita ja ilmaista suhdettaan niihin. Piirtämisen ja maalaamisen tapahtuma on myös tärkeä osa lapsen kokemusmaailmaa. Erilaisten materiaalien, värien ja tekniikoiden kokeilu on lapselle itseisarvoista ja tyydytystä tuottavaa, eikä opetus voi siten tähdätä pelkästään valmiin "taideteoksen" aikaan saamiseen. Tuottaessaan paperille jälkiä (osin harkittuja osin spontaaneja kuvioita ja värejä), lapsi on yhtäaikaa kuvan tekijä, kuvan kokija ja kuvan tulkitsija. Kuvan "sisältö" kasvaa vähitellen esiin tästä kerroksellisesta prosessista, jossa kysymys ei ole enemmästä eikä vähemmästä kuin olemassaolon kokemisesta itsestään. Tässä todellisuuden ja mielikuvituksen kohtaamisessa kehittyy lapsen herkkyys aistia ympäristöään, jäsentää kokemuksiaan ja ilmaista tunteitaan.

 

"Kuvataidekasvatuksessa" aikuisen rooli on olla taustatekijänä ja puitteiden luojana em. merkitysprosessille. Aikuinen on opastaja, haastavien ärsykkeiden ja elämysten tarjoaja, lapsen tulkintojen ja kokemusten ymmärtäjä ja tukija - parhaimmillaan lapsen oppimisprosessin aktiivinen innostaja. Lapset ovat nopeita omaksumaan uutta, jos lähestymistapa on lapsen oman "kokemushorisontin" mukaista. Väriteoriat, uusien tekniikoiden opettelu ym. on pyrittävä jäsentämään osaksi leikkiä ja lasten omaa rikasta mielikuvitusmaailmaa. Täten luodaan otolliset olosuhteet lapselle toimia oman ainutlaatuisen elämänsä tutkimusmatkailijana.

 

Myös aikuinen oppii koko ajan uutta lapsilta, joiden kanssa työskentelee. Omista muistikerrostumista löytyy vastaavuuksia mahdollisesti jo unohtuneille merkityskokemuksille, jotka tapahtuvat opetustilanteessa lasten läpieläminä "tässä ja nyt". Tämän seurauksena aikuisen ymmärrys sekä lapsen että parhaassa tapauksessa myös omaa persoonaa kohtaan kasvaa. Kuvan tekeminen ja siinä onnistuminen oppimistilanteessa on aina tämän kahdensuuntaisen kokemisen varassa. Tästä vuorovaikutuksesta kasvaa myös se maaperä, jolta aikuinen kykekenee tukemaan ja opastamaan lasta paremmin myös muilla kasvun alueilla.

 

Lapset aloittavat taidekurssit 4-vuotiaina "Sateenkaariperformanssin" myötä. Ensin sukelletaan koko spektrin värikirjoon ja sen jälkeen edetään väriympyrän sisältämien "teemojen" yksityiskohtaisempaan tarkasteluun. Lopulta siirrytään maavärien kautta kohti yhä omakohtaisempaa värien käyttöä.

Lapsen oma halu oppia on Soilikissa toiminnan lähtökohtana. Lapsi saa tilaa toimia ja opettelee samalla vastuuta oman toimintansa ohjaamisesta. Musiikki leikillisine toimintoineen antaa lapselle välineen löytää merkityksiä ja luoda järjestystä sekä ympäröivään todellisuuteen että omaan sisäiseen maailmaansa. Musiikki on osaltaan tärkeä sosiaalisen kasvun tie.

 

Lapsilla on musiikkia kaksi kertaa viikossa. Pienryhmässä opitaan musiikillisia sisältöjä leikin kautta oman ikäryhmän kanssa. Koko tarhan yhteisessä laulu- ja leikkihetkessä leikitään piiri- ja laululeikkejä, lasten toivomusleikkejä, viihdytään ja ylläpidetään yhteishenkeä, sekä samalla kertaillaan opittuja asioita (esim. uusia lauluja, lasten soittosäestystehtäviä, tms.) Pienen ryhmän turvallisessa vuorovaikutuksessa lapsi pääsee omaehtoisesti osallistumaan ikätasonsa mukaiseen toimintaan, jolloin hän myös oppii arvostamaan omaa aktiivista rooliaan ryhmässä. Onnistumisen kokemukset vievät kasvua eteenpäin ja kasvattavat itseluottamusta. Pienessä ryhmässä lapsi hallitsee paremmin ryhmän sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kasvaa ryhmänsä täysivaltaiseksi jäseneksi.